Tapani suorastaan yllätti kansan – tai ainakin minut

Viikko sitten kävin Savoy-teatterissa kuuntelemassa Tapani Kansan konserttia. Päivämäärä oli 9. maaliskuuta, joten taiteilija vietti omaa syntymäpäiväänsä esiintymisen merkeissä.
Kansalle tuli jo 67 vuotta täyteen, ja hän kertoi heti ensimmäisessä spiikissä, että oli varsinkin edellisenä päivänä kärsinyt erittäin kovasta flunssasta. Siinä vaiheessa mietin kyllä, että mitähän tästä mahtaa tulla.
Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien kiinnitin huomiota siihen, kuinka puhtaasti ja kauniisti myös korkeimmat kohdat kuitenkin soivat. Flunssa toki kuului hiukan äänessä, mutta kuulemma heikko olo näkyi huomattavasti enemmän kuin kuului.
Tuo ensimmäinen kappale oli Mummon kaappikello.

Konsertti oli jaettu neljään selkeästi eriteltyyn teemaan: Toivo Kärki, Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tapani Kansa itse.
Kansaa säesti kolmen soittajan yhtye, jossa soittivat Tessa Virta (piano / haitari), Peter Engberg (kitara) sekä Olli Peuhu (basso).
Kappaleiden välissä Tapsa itse jutteli rennosti biiseistä ja niiden tekijöistä. Kuulijalle tuli tunne, etteihän pahemmin ollut spiikkejään miettinyt etukäteen, vaan kertoili asioita luontevasti, juuri sillä tavalla kuin ne mieleen tulivat.

Kauniisti soiva laulajan ääni, luontevat välispiikit ja pieni yhtye loivat lämminhenkisen tunnelman aina alusta loppuun saakka.
Konsertin aikana kuultiin paljon tuttuja kappaleita, kuten Tapio Rautavaaran Isoisän olkihattu, Reissumies ja kissa, Lauluni aiheet sekä Kansan omista hiteistä mm. Veikko Nieminen, Käymme yhdessä ain, Tulkaa tytöt takaisin ja konsertin nimikkokappale Kuljen taas kotiinpäin. Olavi Virta -teema oli erilainen kuin Tapio Rautavaara, sillä siinä ei kaikkein suurimpia hittejä tullut, vaikkakin toki niin Punatukkaiselle tytölleni kuin Yö kerran unhoa annoit tunnettuja ovatkin. Hopeista kuuta, Täysikuuta tai Mustasukkaisuutta ei kuultu, vaikka Kansa on levyttänyt ne kaikki. Sen sijaan kuultiin muutama hiukan harvempi Olavi Virran kappale. Toivo Kärki -teemassakin oli muutama harvinaisempi kappale, josta erityismaininnan ansaitsee Odotan sinua niin, joka kuuluu harvoihin kappaleisiin, jotka Kärki sävelsi nimenomaan Kansan sanoihin.

Tietenkin yleisö lauloi päivän sankarille Paljon onnea ja hänelle tuotiin myös kukkia.
Tapani Kansa oli lopettamassa Tulkaa tytöt takaisin -kappaleeseen, mutta yleisön innokkaiden taputuksien jälkeen tuli vielä yksi, joka oli varsin yllättävä: Oskar Merikannon Laula tyttö. Se oli oivallinen päätöskappale, koska koko konsertin ajan olin miettinyt sitä, että Kansan ääni on sävyltään yhä aika samanlainen kuin Oskar Merikannon kauneimmat laulut -levyllä, joka löytyy minulta LP:nä, eikä sen lisäksi uudempaa Tapani Kansan musiikkia ihan hirveästi ole tullut kuunneltua. Tuo levy on vuodelta 1988, ja niihin aikoihin Kansan laulusaundi oli hyvin erilainen kuin 70-luvun hittivuosina.

Konsertti kesti väliaikoineen yli kaksi tuntia, mutta silti jäi tunne, että se olisi saanut jatkua. Se on aina hyvän konsertin merkki. Jos Tapani Kansa on maisemissa ja vähänkin kiinnostaa, suosittelen lämpimästi! Voisin itsekin mennä toisen kerran.